1. Ja Herran sana tapahtui minulle ja sanoi:
2. Sinä ihmisen poika, ennusta Israelin prophetaita vastaan, jotka ennustavat,
ja sano niille, jotka omasta sydämestänsä ennustavat: kuulkaat Herran sanaa.
3. Näin sanoo Herra, Herra: voi niitä hulluja prophetaita, jotka omaa henkeänsä
seuraavat, ja ei ole mitään nähneet.
4. Israel, sinun prophetas ovat niinkuin ketut korvessa.
5. Ei he astu ylös särjetyn paikan eteen, eikä aseta heitänsä muuriksi Israelin
huoneen ympärille, ja ei ole seisovaiset sodassa Herran päivänä.
6. Heidän näkynsä on tyhjä, ja heidän ennustuksensa on valhe; he sanovat: Herra
on sen sanonut, vaikka ei Herra ole heitä lähettänyt; ja ahkeroitsevat pitääksensä
sanansa vahvana.
7. Eikö teidän näkynne ole turha, ja teidän ennustuksenne kaikki tynni valhe?
Te sanotte: Herra on sen sanonut, ja en minä kuitenkaan ole sitä sanonut.
8. Sentähden sanoo Herra, Herra näin: että te puhutte turhaa ja ennustatte valhetta,
niin minä tahdon teidän tykönne, sanoo Herra, Herra.
9. Ja minun käteni tulee niiden prophetain päälle, jotka näkevät turhaa ja ennustavat
valhetta. Ei heidän pidä oleman minun kansani seurakunnassa, ja ei Israelin
huoneen kirjoituksessa kirjoitetut oleman, taikka tuleman Israelin maalle; ja
teidän pitää ymmärtämän, että minä olen Herra, Herra.
10. Sentähden, tosin sentähden, että he viettelevät minun kansani, sanoen: rauha,
ja ei siellä ole rauhaa; tämä (kansa) rakentaa seinän; mutta he sivuvat sen
sekoittamattomalla kalkilla.
11. Sanos niille, jotka sekoittamattomalla kalkilla sivuvat, että sen pitää
putooman; sillä iso sade on tuleva, ja suuret rakeet lakeevat, ja tuulispää
sitä syöksemän.
12. Katso, niin pitää seinän lankeeman; eikö silloin teille sanota: kussa nyt
se pyyhkimys on, jonka te sivunneet olette?
13. Näin sanoo Herra, Herra: minä tahdon antaa pauhata suuren tuulispään minun
julmuudessani, ja ison sateen minun vihassani, ja suuria raekiviä minun hirmuisuudessani;
ne pitää kaikki maahan lyömän.
14. Ja niin minä lyön seinän alas, jonka te sekoittamattomalla kalkilla sivunneet
olette, ja heitän sen maahan, niin että sen perustus pitää näkymän, ja että
se maahan kaatuu, ja teidän myös pitää siinä hukkuman, ja ymmärtämän, että minä
olen Herra.
15. Ja niin minä tahdon täyttää minun hirmuisuuteni seinän päälle ja niiden
päälle, jotka sen sekoittamattomalla kalkilla sivuvat, ja sanoa teille: ei täällä
ole seinää, eikä yhtään sivujaa.
16. Nämät ovat Israelin prophetat, jotka Jerusalemille ennustavat ja näkevät
hänelle rauhan näkyjä; ja ei siellä rauhaa ole, sanoo Herra.
17. Ja sinä ihmisen poika, aseta kasvos kansas tyttäriä vastaan, jotka ennustavat
sydämestänsä, ja ennusta heitä vastaan.
18. Ja sano: näin sanoo Herra, Herra: voi teitä, jotka ompelette ihmisille pehmityksiä
kainalon alle, ja päänalasia sekä nuorille että vanhoille, käsittääksenne sieluja.
Kuin te nyt olette käsittäneet minun kansani sielut, niin te lupaatte heille
elämän;
19. Ja saastutatte minun, minun kansani seassa, ohrapivon ja leivän palan tähden,
että te tuomitsette ne sielut kuolemaan, jotka ei pidä kuoleman, ja tuomitsette
ne elämään, jotka ei pidä elämän, teidän valheenne kautta minun kansani seassa,
jotka mielellänsä valhetta kuulevat.
20. Sentähden näin sanoo Herra, Herra: katso, minä tahdon teidän pehmityksenne
tykö, jolla te sieluja käsitätte ja uskotatte, ja tahdon ne repiä pois teidän
kainalonne alta, ja tahdon pelastaa ne sielut, jotka te käsitätte ja uskotatte.
21. Ja tahdon teidän päänalaisenne reväistä rikki, ja pelastaa minun kansani
teidän kädestänne, ettei teidän pidä heitä enään käsittämän; ja teidän pitää
ymmärtämän, että minä olen Herra.
22. Että te petollisesti saatatte surulliseksi vanhurskaan sydämen, jota en
minä ole surulliseksi tehnyt, ja olette vahvistaneet jumalattoman kädet, niin
ettei se palajaisi pahasta tiestänsä, ja sais elää.
23. Sentähden ei teidän pidä enään saarnaaman turhaa oppia, eikä ennustusta
ennustaman; mutta minä tahdon vapahtaa minun kansani teidän kädestänne, ja teidän
pitää ymmärtämän, että minä olen Herra.