1. Niin Ikoniossa tapahtui, että he ynnä menivät sisälle Juudalaisten
synagogaan, ja niin puhuivat, että suuri joukko Juudalaisia ja Grekiläisiä uskoi.
2. Mutta uskomattomat Juudalaiset yllyttivät ja pahoittivat pakanain sielut
veljiä vastaan.
3. Niin he olivat siellä kauvan aikaa ja puhuivat rohkiasti Herrassa, joka antoi
todistuksen armonsa sanoihin, ja antoi merkit ja ihmeet heidän kättensä kautta
tapahtua.
4. Niin sen kaupungin väki erkani: muutamat pitivät Juudalaisten kanssa, ja
muutamat apostolien kanssa.
5. Kuin siis pakanoilta ja Juudalaisilta kapina nousi, ynnä heidän päämiestensä
kanssa, pilkkaamaan ja kivittämään heitä,
6. Ja kuin he sen ymmärsivät, pakenivat he Lykaonian kaupunkeihin Lystraan ja
Derbeen, ja ympäri sitä lähimaakuntaa,
7. Ja saarnasivat niissä evankeliumia.
8. Ja mies Lystrassa, sairas jaloista, istui, rampa hamasta äitinsä kohdusta,
joka ei ikänänsä ollut käynyt.
9. Tämä kuuli Paavalin puhuvan; ja kuin hän katsahti hänen päällensä, ja näki
hänellä uskon olevan terveeksi tulla,
10. Sanoi hän suurella äänellä: ojenna sinus jalkais päälle. Ja hän karkasi
ylös ja kävi.
11. Kuin kansa sen näki, mitä Paavali tehnyt oli, korottivat he äänensä Lykaonian
kielellä sanoen: jumalat ovat ihmisten hahmolla alas meidän tykömme tulleet.
12. Ja he kutsuivat Barnabaan Jupiteriksi ja Paavalin Merkuriukseksi; sillä
hän oli sanansaattaja.
13. Ja pappi Jupiterin templissä, joka heidän kaupunkinsa edessä oli, toi härkiä
ja seppeleitä oven eteen, ja tahtoi ynnä kaupungin väen kanssa uhrata.
14. Kuin apostolit Barnabas ja Paavali sen kuulivat, repäisivät he vaattensa
ja karkasivat kansan sekaan, huutain,
15. Ja sanoen: miehet, miksi te tätä teette? Mekin olemme ihmiset, puuttuvaiset
kuin tekin. Ja me saarnaamme teille evankeliumia, että te näistä turhista kääntyisitte
elävän Jumalan tykö, joka teki taivaan, ja maan, ja meren, ja kaikki mitä niissä
on,
16. Joka entisillä ajoilla antoi kaikki pakanat vaeltaa omilla teillänsä.
17. Vaikka ei hän itsiänsä antanut olla ilman todistusta, tehden hyvää, antain
meille taivaasta sateen ja hedelmälliset ajat, täyttäin meidän sydämemme rualla
ja ilolla.
18. Ja kuin he näitä sanoivat, saivat he kansan tuskalla hillityksi, ettei he
heille uhranneet.
19. Niin sinne myös tuli muutamia Juudalaisia Antiokiasta ja Ikoniosta, ja kuin
he kansan olivat saattaneet Paavalia kivittämään, riepoittivat he hänen ulos
kaupungista, ja luulivat hänen kuolleeksi.
20. Mutta kuin opetuslapset hänen ympärillänsä seisoivat, nousi hän ja meni
kaupunkiin, ja vaelsi toisena päivänä Barnabaan kanssa Derbeen.
21. Ja kuin he olivat saarnanneet siinä kaupungissa evankeliumia ja monta opettaneet,
palasivat he Lystraan ja Ikonioon ja Antiokiaan,
22. Vahvistain opetuslasten sieluja, ja neuvoivat heitä uskossa pysymään (sanoen):
että meidän pitää monen vaivan kautta Jumalan valtakuntaan tuleman sisälle.
23. Ja kuin he olivat valinneet vanhimmat jokaiselle seurakunnalle, ja rukoilleet
ja paastonneet, antoivat he heidät Herran haltuun, jonka päälle he uskoivat.
24. Ja he vaelsivat lävitse Pisidian ja tulivat Pamphiliaan.
25. Ja kuin he olivat saarnanneet sanaa Pergessä, menivät he alas Attaliaan,
26. Ja purjehtivat sieltä Antiokiaan, jossa he olivat Jumalan armon haltuun
annetut, siihen työhön, jonka he toimittaneet olivat.
27. Mutta kuin he sinne tulivat ja seurakunnan kokosivat, ilmoittivat he, kuinka
paljon Jumala oli heidän kanssansa tehnyt ja pakanoille uskon oven avannut.
28. Ja he viipyivät siellä opetuslasten kanssa hetken aikaa.