1. Ja Ahitophel sanoi Absalomille: minä valitsen nyt kaksitoistakymmentä
tuhatta miestä ja nousen tänä yönä ajamaan Davidia takaa.
2. Ja minä karkaan hänen päällensä, niinkauvan kuin hän on väsynyt ja heikko
käsistä. Kuin minä hänen peljätän, että kaikki kansa pakenee, joka hänen tykönänsä
on, niin lyön minä kuninkaan yksinänsä,
3. Ja palautan kaiken kansan sinun tykös. Kuin jokainen on sinun tykös palautettu,
niinkuin sinä anonut olet, niin kaikki kansa on rauhassa.
4. Se näkyi oikia olevan Absalomille ja kaikille vanhimmille Israelissa.
5. Mutta Absalom sanoi: kutsuttakoon myös Husai Arkilainen, ja kuulkaamme, mitä
hän tästä asiasta sanoo.
6. Ja kuin Husai tuli Absalomin tykö, puhui Absalom hänelle, sanoen: näitä Ahitophel
on puhunut, sano sinä, pitääkö meidän niin tekemän, taikka ei?
7. Niin Husai sanoi Absalomille: ei ole se hyvä neuvo, kuin Ahitophel tällä
haavalla antanut on.
8. Ja Husai sanoi vielä: sinä tunnet hyvin isäs ja hänen miehensä, että ne ovat
väkevät ja vihaiset sydämestä niinkuin karhu, jolta pojat ovat otetut kedolla
pois: on myös isäs sotamies, ja ei hän yöttele väkensä kanssa.
9. Katso: nyt hän on lymyttänyt itsensä johonkuhun luolaan eli johonkuhun muuhun
paikkaan: jos se nyt tapahtuis, että he nyt alussa kaatuisivat, ja se kuin sen
kohta kuulis, niin hän sanois: siellä on tapahtunut suuri tappo sen kansan seassa,
jotka Absalomia seurasivat.
10. Niin rupeais todella jokainen pelkäämään, joka muutoin on väkevä sotamies,
jonka sydän on kuin jalopeuran sydän; sillä kaikki Israel tietää, että isäs
on väkevä, ja ne ovat jalot sotamiehet, jotka hänen kanssansa ovat.
11. Mutta sitä neuvoa minä annan, että sinä kokoat tykös kaiken Israelin, hamasta
Danista BerSebaan asti, niin monta kuin santaa meren rannalla: ja sinä itse
menet heidän kanssansa heidän seassansa.
12. Niin me karkaamme hänen päällensä, kussa paikassa me hänen ikänä löydämme,
ja karkaamme hänen päällensä, niinkuin kaste lankee maan päälle, ettemme yhtäkään
jätä jäljelle kaikista hänen miehistänsä, jotka hänen kanssansa ovat.
13. Mutta jos hän kokoo itsensä johonkuhun kaupunkiin, niin pitää koko Israelin
siihen kaupunkiin heittämän köysiä; ja me vedämme sen virtaan siihenasti, ettei
siitä löydetä yhtäkään kiveä.
14. Niin sanoi Absalom ja jokainen mies Israelista: Husain Arkilaisen neuvo
on parempi kuin Ahitophelin. Mutta Herra asetti sen niin, että Ahitophelin hyvä
neuvo estettiin, että Herra saattais Absalomille onnettomuuden.
15. Ja Husai sanoi papille Zadokille ja AbJatarille: niin ja niin on Ahitophel
Absalomia ja Israelin vanhempia neuvonut, mutta minä olen niin ja niin neuvonut.
16. Niin lähettäkäät nyt kiiruusti matkaan, ja ilmoittakaat Davidille ja sanokaat:
älä ole yötä kedolla korvessa, mutta riennä pois, ettei kuningas nieltäis ja
kaikki väki joka hänen kanssansa on.
17. Ja Jonatan ja Ahimaats seisoivat Rogelin lähteen tykönä, ja yksi piika meni
ja sanoi sen heille, ja he menivät ja sanoivat sen kuningas Davidille; sillä
ei he uskaltaneet näyttää itsiänsä, että olivat tulleet kaupunkiin.
18. Mutta yksi palvelia sai heidät nähdä ja ilmoitti Absalomille. Ja he menivät
nopiasti molemmin matkaansa ja tulivat Bahurimissa yhden miehen huoneesen, hänellä
oli kaivo kartanossansa; ja he astuivat siihen sisälle.
19. Ja vaimo otti peitteen ja levitti kaivon päälle, ja hajoitti survotuita
herneitä sen päälle; niin ettei sitä tuntunut.
20. Kuin Absalomin palveliat tulivat vaimon tykö huoneeseen, sanoivat he: kussa
on Ahimaats ja Jonatan? Vaimo sanoi heille: he menivät tuon vähän ojan ylitse.
Ja kuin he olivat etsineet ja ei mitään löytäneet, menivät he Jerusalemiin jällensä.
21. Ja kuin he olivat menneet pois, nousivat he kaivosta ylös, ja menivät matkaansa,
ja ilmoittivat kuningas Davidille, ja sanoivat Davidille: nouskaat ja menkäät
kiiruusti veden ylitse; sillä niin ja niin on Ahitophel pitänyt neuvoa teitä
vastaan.
22. Silloin nousi David ja kaikki väki, joka hänen kanssansa oli, ja meni ennen
päivän koittamaa Jordanin ylitse, ja ei yksikään puuttunut heistä, joka ei tullut
Jordanin ylitse.
23. Kuin Abitophel näki, ettei hänen neuvonsa jälkeen tehty, satuloitsi hän
aasinsa, nousi ja meni huoneesensa ja kaupunkiinsa, ja toimitti huoneensa menot,
ja hirtti itsensä; ja niin hän kuoli ja haudattiin isänsä hautaan.
24. Ja David tuli Mahanaimiin; ja Absalom meni Jordanin ylitse, hän ja kaikki
Israelin miehet hänen kanssansa.
25. Ja Absalom asetti Amasan Joabin siaan sodanpäämieheksi. Ja Amasa oli Jetran
sen Jisreeliläisen poika, joka makasi Abigailin Nahaksen tyttären ZeruJan sisaren,
Joabin äidin.
26. Mutta Israel ja Absalom sioittivat itsensä Gileadin maalle.
27. Kuin David oli tullut Mahanaimiin, toi Sobi Nahaksen poika, Ammonin lasten
Rabbatista, ja Makir Amnielin poika Lodebarista ja Barsillai Gileadilainen Rogelimista
28. Makausvaatteita, maljoja, saviastioita, nisuja, ohria, jauhoja, kuivatuita
tähkäpäitä, papuja, herneitä ja tuletettuja herneitä,
29. Hunajaa, voita, lampaita ja lehmän juustoja, ne kantoivat he Davidille ja
väelle, joka hänen kanssansa oli, ravinnoksi; sillä he ajattelivat: kansa rupee
isoomaan, väsymään ja janoomaan korvessa.