1. Ja Herra lähetti Natanin Davidin tykö. Kuin hän tuli hänen
tykönsä, sanoi hän hänelle: kaksi miestä oli yhdessä kaupungissa, toinen rikas
ja toinen köyhä.
2. Rikkaalla oli aivan paljo lampaita ja karjaa;
3. Mutta köyhällä ei ollut mitään muuta kuin yksi vähä karitsa, jonka hän ostanut
oli, ja elättänyt, ja kasvattanut suureksi, ja ravitsi sen tykönänsä lastensa
kanssa; joka myös söi hänen leipänsä palasta, ja joi hänen juoma-astiastansa,
ja makasi hänen sylissänsä, ja se oli hänelle niinkuin tytär.
4. Mutta kuin rikkaalle miehelle tuli vieras, ei raskinut hän ottaa omista lampaistansa
ja karjastansa, valmistaaksensa vieraalle, joka hänen tykönsä tullut oli; mutta
otti köyhän miehen lampaan ja valmisti vieraalle, joka hänen tykönsä tullut
oli.
5. Niin Davidin viha julmistui suuresti sitä miestä vastaan, ja hän sanoi Natanille:
niin totta kuin Herra elää, se mies on kuoleman lapsi, joka sen teki,
6. Niin myös pitää hänen maksaman neljäkertaisesti sen lampaan, että hän sen
tehnyt on, ja ei säästänyt sitä.
7. Niin sanoi Natan Davidille: sinä olet se mies. Näin sanoo Herra Israelin
Jumala: minä olen voidellut sinun Israelin kuninkaaksi ja minä olen pelastanut
sinun Saulin kädestä,
8. Ja olen antanut sinulle sinun herras huoneen ja hänen emäntänsä sinun syliis,
ja olen antanut sinulle Israelin ja Juudan huoneen; ja jos siinä vähä on, niin
minä sen lisään sinulle.
9. Miksis katsoit Herran sanan ylön, tehden pahaa hänen silmäinsä edessä? Urian
Hetiläisen olet sinä lyönyt miekalla, ja hänen vaimonsa olet sinä ottanut sinulles
emännäksi; mutta hänen olet sinä tappanut Ammonin lasten miekalla.
10. Niin ei pidä myös miekan lakkaaman sinun huoneestas ijankaikkisesti; ettäs
olet katsonut minun ylön, ja Urian, Hetiläisen, emännän ottanut sinulles emännäksi.
11. Näin sanoo Herra: katso, minä herätän pahuuden sinua vastaan omasta huoneestas,
ja otan sinun emäntäs sinun silmäis nähden, ja annan ne lähimmäiselles, ja hän
makaa sinun emäntäis sivussa valkiana päivänä.
12. Sillä sinä olet sen tehnyt salaisesti; mutta minä teen tämän koko Israelin
edessä ja auringon edessä.
13. Niin sanoi David Natanille: minä olen syntiä tehnyt Herraa vastaan. Natan
sanoi Davidille: niin on myös Herra sinun syntis ottanut pois, ei sinun pidä
kuoleman.
14. Mutta ettäs tämän työn kautta saatit Herran viholliset pilkkaamaan, pitää
sen pojan, joka sinulle syntynyt on, totisesti kuoleman.
15. Sitte meni Natan huoneesensa. Mutta Herra löi lapsen, jonka Urian emäntä
Davidille synnyttänyt oli, että se sairasti kuolemallansa.
16. Ja David etsi Jumalaa lapsen tähden: ja David paastosi paljo, ja meni ja
makasi yön maan päällä.
17. Niin nousivat hänen huoneensa vanhimmat nostamaan häntä maasta; mutta ei
hän tahtonut, eikä syönyt leipää heidän kanssansa.
18. Seitsemäntenä päivänä kuoli lapsi; ja ei Davidin palveliat tohtineet sanoa
hänelle lasta kuolleeksi, sillä he ajattelivat: katso, kuin lapsi vielä eli,
puhuimme me hänen kanssansa, ja ei hän kuullut meidän ääntämme, kuinka paljo
enemmin hän tulis murheelliseksi,jos me sanoisimme hänelle: lapsi on kuollut?
19. Kuin David näki palveliainsa hiljaksensa puhuvan, ymmärsi hän lapsen kuolleeksi,
ja sanoi palvelioillensa: kuoliko lapsi? He sanoivat: kuoli.
20. Ja David nousi maasta, pesi itsensä ja voiteli, ja muutti toiset vaatteet
yllensä, ja meni Herran huoneesen ja rukoili, ja tuli kotiansa, ja antoi panna
ruokaa eteensä ja söi.
21. Niin sanoivat hänen palveliansa hänelle: mikä se on minkä sinä teet? lapsen
eläissä paastosit sinä ja itkit, mutta lapsen kuoltua nouset sinä ja syöt.
22. Hän sanoi: lapsen eläissä minä paastosin ja itkin; sillä minä ajattelin:
kuka tietää, jos Herra on minulle armollinen, että lapsi eläis.
23. Mutta nyt on se kuollut: mitä minun pitäis vielä paastoaman: taidanko minä
hänen enää jällensä tuoda? Minä menen hänen tykönsä, mutta ei hän palaja minun
tyköni.
24. Ja kuin David oli lohduttanut emäntäänsä BatSebaa, meni hän hänen tykönsä
ja lepäsi hänen tykönänsä; ja hän synnytti pojan ja hän kutsui hänen nimensä
Salomo, ja Herra rakasti häntä.
25. Ja hän lähetti hänen Natan prophetan käden alle, ja kutsui hänen Jedidjah,
Herran tähden.
26. Niin soti Joab Ammonin lasten Rabbaa vastaan ja voitti sen kuninkaallisen
kaupungin.
27. Ja Joab lähetti sanansaattajat Davidille ja antoi sanoa hänelle: minä olen
sotinut Rabbaa vastaan ja olen voittanut vesikaupungin;
28. Niin kokoa nyt jäänyt kansa, ja piiritä kaupunki, ja voita se, etten minä
sitä voittaisi, ja minulle siitä nimi olisi.
29. Niin David kokosi kaiken kansan, ja matkusti Rabbaan ja soti sitä vastaan,
ja voitti sen;
30. Ja otti heidän kuninkaansa kruunun hänen päästänsä, joka painoi leiviskän
kultaa, ja kalliita kiviä, ja se pantiin Davidin päähän; ja hän vei paljo saalista
kaupungista ulos.
31. Ja kansan, joka siellä oli, johdatti hän ulos ja pani sahaan, rautahaudoille
ja kirvestöihin, ja käytti heidän tiilihautoja myöten: niin hän teki kaikille
Ammonin lasten kaupungeille. Ja David ja kaikki kansa palasi Jerusalemiin.