1. Ja Herra oli sanonut Abramille: Lähde maaltas, ja suvustas,
ja isäs huoneesta: sille maalle, jonka minä sinulle osoitan.
2. Ja minä teen sinun suureksi kansaksi, ja siunaan sinun, ja teen sinulle suuren
nimen, ja sinä olet siunaus.
3. Minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja kiroon niitä, jotka sinua kiroovat.
Ja sinussa pitää kaikki sukukunnat maan päällä siunatuiksi tuleman.
4. Niin Abram läksi, niinkuin Herra hänelle sanonut oli, ja Lot meni hänen kanssansa:
Mutta Abram oli viidenkahdeksattakymmentä ajastajan vanha Haranista lähteissänsä.
5. Niin otti Abram emäntänsä Sarain, ja Lotin, veljensä pojan, tavaroinensa,
jotka he olivat panneet kokoon, ja sielut, jotka he olivat saaneet Haranissa,
ja läksivät matkustamaan Kanaanin maalle; tulivat myös Kanaanin maalle.
6. Ja Abram vaelsi sen maakunnan lävitse, hamaan Sikemin paikkakuntaan, Moren
lakeuteen asti. Ja siihen aikaan asuivat Kanaanealaiset maalla.
7. Silloin näkyi Herra Abramille, ja sanoi: sinun siemenelles annan minä tämän
maan. Ja hän rakensi siinä alttarin Herralle, joka hänelle näkynyt oli.
8. Sitte siirsi hän itsensä edemmä vuoren tykö, BetElistä itään päin, ja pani
siihen majansa, niin että BetEl oli lännen puolella ja Ai idän puolella, ja
rakensi siinä alttarin Herralle, ja saarnasi Herran nimestä.
9. Ja Abram läksi sieltä edemmä, ja vaelsi etelään päin.
10. Niin tuli kova aika maalle, ja Abram meni alas Egyptiin, olemaan muukalaisna
siellä: sillä sangen kova aika oli maalla. 11. Ja tapahtui, koska hän lähestyi
Egyptiä, puhui hän emännällensä Saraille: katso armaani, minä tiedän sinun ihanaksi
vaimoksi nähdä.
12. Koska Egyptiläiset saavat sinun nähdä, niin he sanovat: tämä on hänen emäntänsä,
ja tappavat minun, ja antavat sinun elää.
13. Sanos siis itses minun sisarekseni; että minulle hyvin olis sinun tähtes,
ja minä eläisin sinun vuokses.
14. Koska Abram tuli Egyptiin, näkivät Egyptiläiset vaimon juuri ihanaksi.
15. Ja Pharaon ruhtinaat näkivät hänen, ja ylistivät häntä Pharaon edessä: silloin
vietiin vaimo Pharaon huoneeseen.
16. Ja Abramille tehtiin hyvin hänen tähtensä. Ja hänellä oli lampaita ja karjaa,
ja aaseja, ja palvelioita, ja piikoja, ja aasintammoja ja kameleja.
17. Mutta Herra vitsasi Pharaota suurilla vitsauksilla, ja hänen huonettansa,
Sarain Abramin emännän tähden.
18. Silloin kutsui Pharao Abramin tykönsä, ja sanoi: miksis tämän minulle teit?
miksi et ilmoittanut minulle häntä emännäkses?
19. Miksis sanoit, hän on sisareni? että minä ottaisin hänen emännäkseni? katso
tässä on sinun emäntäs, ota häntä ja mene.
20. Ja Pharao antoi käskyn hänestä miehillensä: ja he saattoivat hänen ulos
ja hänen emäntänsä, ja kaikki kuin hänellä oli.