1 Noomilla oli miehensä Elimelekin puolelta sukulainen, rikas ja mahtava mies nimeltä Boas. 2 Eräänä päivänä Ruut sanoi Noomille: "Tahtoisin mennä pellolle poimimaan maahan pudonneita tähkiä, jos joku siellä sen minulle sallii." Noomi vastasi: "Mene vain, tyttäreni." 3 Niin Ruut lähti poimimaan tähkiä viljankorjaajien jäljiltä ja osui sattumalta peltopalstalle, jonka omisti Boas, Elimelekin sukulainen. 4 Myös Boas saapui Betlehemistä ja sanoi viljankorjaajille: "Herra kanssanne!", ja he vastasivat: "Herra sinua siunatkoon!"
5 Boas kysyi palvelijaltaan, joka johti leikkuuväkeä: "Kuka tuo tyttö on?" 6 Palvelija vastasi: "Hän on se moabilainen, joka tuli tänne Noomin mukana Moabin maasta. 7 Hän pyysi minulta lupaa poimia maahan pudonneita tähkiä viljankorjaajien jäljessä, ja nyt hän on ollut työssä yhtä mittaa aamuvarhaisesta tähän saakka. Hän ei ole levännyt juuri lainkaan."
8 Silloin Boas sanoi Ruutille: "Kuulehan, tyttäreni! Älä mene muiden pelloille poimimaan. Jää tänne ja pysy minun palvelijattarieni mukana. 9 Pidä silmällä, millä pellolla minun mieheni leikkaavat, ja kulje heidän jäljessään. Minä olen kieltänyt väkeäni koskemasta sinuun. Jos sinua janottaa, niin mene noiden astioiden luo ja ota sieltä vettä niin kuin muukin väki." 10 Silloin Ruut vaipui polvilleen, kumarsi maahan saakka ja sanoi hänelle: "Miten sinä voit olla minulle näin hyvä? Kohtelet minua kuin tuttavaa, vaikka olen vierasmaalainen." 11 Boas vastasi hänelle: "Minulle on moneen kertaan kerrottu, kuinka hyvä sinä olet ollut anopillesi miehesi kuoltua ja miten jätit isäsi ja äitisi ja synnyinmaasi ja lähdit ventovieraan kansan pariin. 12 Herra palkitkoon sinulle tekosi, niin että saat täyden hyvityksen häneltä, Israelin Jumalalta, jonka siipien alta tulit etsimään suojaa." 13 Ruut vastasi: "Sinä olet minulle kovin hyvä. Olet lohduttanut minua ja puhunut lempeästi minulle, vaikka en edes kelpaisi sinun palvelusväkesi joukkoon."
14 Kun tuli ruoka-aika, Boas sanoi Ruutille: "Tule tänne syömään ja kasta leipäpalasi hapanviiniin." Ruut meni istumaan leikkuuväen viereen, ja Boas tarjosi hänelle paahdettuja jyviä. Ruut söi itsensä kylläiseksi, ja jyviä jäi vielä ylikin. 15 Kun hän sitten taas oli lähdössä poimimaan, Boas sanoi väelleen: "Antakaa hänen poimia myös lyhteiden välistä älkääkä sättikö häntä. 16 Voitte lyhteistäkin kiskaista muutaman tähkän ja jättää hänen poimittavakseen. Ette saa moittia häntä."
17 Ruut poimi pellolla tähkiä iltaan saakka, ja kun
hän pui poimimansa tähkät, hän sai ohria säkillisen
verran.
18 Hän kantoi jyvät kaupunkiin ja näytti
anopilleen, kuinka paljon oli kerännyt. Hän otti
esille myös jyvät, jotka olivat aterialla jääneet
häneltä syömättä, ja antoi ne anopilleen.
19 "Missä
sinä olet tänään ollut poimimassa?" kysyi Noomi.
"Kenen pellolla olit? Siunattu se, joka on kohdellut
sinua noin hyvin!" Ruut kertoi nyt anopilleen, missä
oli ollut, ja sanoi: "Se mies, jonka pellolla tänään
olin, on nimeltään Boas."
20 Noomi sanoi
miniälleen: "Siunatkoon häntä Herra, joka on aina
muistanut niin eläviä kuin kuolleita." Ja hän
lisäsi: "Boas on meille sukua, hän on perheemme
sukulunastaja*."
21 Ruut sanoi: "Hän sanoi minulle
vielä, että minun pitää pysyä hänen väkensä mukana,
kunnes koko hänen viljasatonsa on saatu korjatuksi."
22 Noomi sanoi miniälleen Ruutille: "Hyvä on,
tyttäreni, että pääset Boasin palvelijattarien
mukaan. Jollakin muulla pellolla voisi joku
ahdistella sinua."
23 Niin Ruut pysytteli Boasin
palvelijattarien joukossa poimimassa tähkiä koko
ohranleikkuun ja vielä vehnänleikkuunkin ajan, mutta
hän asui anoppinsa luona.