1. Davidin Psalmi, Jedutunilta, edelläveisaajalle.
2. Minä olen sanonut: minä tahdon pitää vaarin teistäni, etten minä tekisi syntiä
kielelläni: minä hallitsen suuni niinkuin suitsilla, niin kauvan kuin minä näen
jumalattoman edessäni.
3. Minä tulin mykäksi, vaikenemisella vaikenin hyvästä; mutta minun murheeni
lisääntyi.
4. Minun sydämeni on palava minussa, ja kuin minä sitä ajattelen, niin minä
sytyn: minä puhun kielelläni.
5. Herra, opeta minua ajattelemaan minun loppuani, ja mikä mitta minun elämälläni
on, tietääkseni, että minä erkanen täältä.
6. Katso, minun päiväni ovat kämmenen leveys tykönäs, ja minun elämäni on niinkuin
ei mitään sinun edessäs: kuinka aivan turhat ovat kaikki ihmiset, jotka kuitenkin
niin suruttomasti elävät Sela!
7. Vaan he menevät pois niinkuin varjo, ja tekevät itsellensä hukkaan suuren
murheen: he kokoovat ja ei tiedä, kuka sen saa.
8. Ja nyt Herra, mihinkä minä luotan? sinuun minä toivon.
9. Vapahda minua kaikista synneistäni, ja älä anna minun tulla hulluin pilkaksi.
10. Minä vaikenen ja en avaa suutani; kyllä sinä sen teet.
11. Käännä sinun rangaistukses pois minusta; sillä minä olen nääntynyt sinun
kätes pieksämisestä.
12. Koskas jonkun rankaiset synnin tähden, niin hänen kaunistuksensa kulutetaan
niinkuin koilta; tosin aivan turhat ovat kaikki ihmiset, Sela!
13. Kuule minun rukoukseni, Herra, ja ota minun huutoni korviis, ja älä vaikene
minun kyynelteni tähden; sillä minä olen muukalainen sinun tykönäs ja vieras,
niinkuin kaikki minun isäni.
14. Luovu minusta, että minä virkoaisin, ennenkuin minä menen pois, ja en silleen
tässä ole.