1. Siihen aikaan luettiin Moseksen kirjaa kansan edessä, ja
siinä löydettiin kirjoitettuna, ettei kukaan Ammonilainen ja Moabilainen saa
ikänänsä tulla Jumalan seurakuntaan;
2. Sillä ei he tulleet Israelin lapsia vastaan leivällä ja vedellä, vaan palkkasivat
Bileamin heitä vastaan, kiroomaan heitä; mutta meidän Jumalamme käänsi kirouksen
siunaukseksi.
3. Kuin he sen lain kuulivat, niin he eroittivat kaiken sekalaisen kansan Israelista.
4. Ja sitä ennen oli pappi Eljasib pantu meidän Jumalan huoneen kammioin päälle,
Tobian lähimmäinen;
5. Ja hän oli tehnyt hänelle suuren kammion, johon he ennen olivat panneet ruokauhria,
pyhää savua, astioita ja kymmenykset jyvistä, viinasta ja öljystä, jotka olivat
käsketyt annettaa Leviläisille, veisaajille ja ovenvartioille, ja pappein ylennykset.
6. Mutta en minä ollut silloin Jerusalemissa, kuin he kaikkia näitä tekivät;
sillä Artahsastan Babelin kuninkaan toisena vuonna neljättäkymmentä tulin minä
kuninkaan tykö, ja sain jonkun ajan perästä kuninkaalta luvan,
7. Ja tulin Jerusalemiin ja ymmärsin sen pahuuden, minkä Eljasib oli tehnyt
Tobian tähden, että hän oli tehnyt hänelle kammion Jumalan huoneen kartanolle.
8. Ja minä paheksuin sitä kovin, ja heitin kaikki Tobian huoneen astiat kammiosta
ulos,
9. Ja käskin puhdistaa kammiot, ja panin niihin jälleen Jumalan huoneen astiat,
ruokauhrit ja pyhän savun.
10. Ja minä ymmärsin, ettei Leviläisille ollut annettu heidän osaansa, sentähden
olivat Leviläiset ja veisaajat paenneet tekemään työtä kukin pellollensa.
11. Niin minä nuhtelin esimiehiä ja sanoin: miksi me Jumalan huoneen hylkäämme?
Mutta minä kokosin heitä ja asetin siallensa.
12. Niin koko Juuda toi kymmenykset jyvistä, viinasta ja öljystä tavarakammioihin,
13. Ja minä panin sen tavaran päälle papin Selemian ja Zadokin, kirjanoppineen,
ja Leviläisistä Padajan, ja heidän kätensä alla oli Hanan Sakkurin poika, Mattanian
pojan: sillä he pidettiin uskollisina, ja he käskettiin jakaa veljillensä.
14. Minun Jumalani, muista minua sen edestä, ja älä pyyhi laupiuttani pois,
minkä minä olen tehnyt Jumalani huoneelle ja hänen vartiollensa!
15. Silloin näin minä Juudassa tallattavan viinakuurnia sabbatina ja kannettavan
viljalyhteitä, ja ajettavan aaseilla viinaa, viinamarjoja, fikunia, ja kaikkinaisia
kuormia, ja tuotavan Jerusalemiin sabbatin päivänä: ja minä todistin heille
sinä päivänä, jona he myivät ruokakalua.
16. Siinä asui myös Tyrolaisia, jotka toivat kaloja ja kaikkinaista kauppakalua,
ja myivät Juudan lapsille Jerusalemissa sabbatina.
17. Niin minä nuhtelin Juudan päämiehiä ja sanoin heille: mikä paha se on, jonka
te teette, ja rikotte sabbatin päivän?
18. Eikö teidän isänne niin tehneet? ja meidän Jumalamme toi kaiken tämän onnettomuuden
meidän päällemme ja tämän kaupungin päälle; ja te saatatte vielä nyt vihan enemmäksi
Israelin päälle, että te rikotte sabbatin.
19. Ja kuin varjo peitti * Jerusalemin portin ennen sabbatia, käskin minä ne
sulkea, ja kielsin avaamasta ennenkuin jälkeen sabbatin. Ja minä panin muutamia
palvelioitani portteihin, ettei yhtään kantamusta olisi tuotu sisälle sabbatin
päivänä.
20. Niin kauppamiehet ja kaikkinaisten kaluin myyjät olivat ulkona Jerusalemista
yötä kerran eli kaksi.
21. Niin minä todistin heidän edessänsä ja sanoin heille: miksi te olette yötä
ympäri muurin? Jos te vielä kerran sen teette, niin minä lasken käteni teidän
päällenne. Ja siitä ajasta ei he sabbatina tulleet.
22. Ja minä sanoin Leviläisille, jotka puhtaat olivat: tulkaat ja ottakaat porteista
vaari, ja pyhittäkäät sabbatin päivä. Minun Jumalani, muista minua senkin edestä,
ja säästä minua suuren laupiutes tähden!
23. Minä näin myös silloin Juudalaiset ottavan Asdodilaisia, Ammonilaisia ja
Moabilaisia vaimoja.
24. Ja heidän lapsensa puhuivat puolittain Asdodin kielellä, ja ei taitaneet
puhua Juudan kielellä, mutta jokaisen kansan kielellä.
25. Ja minä nuhtelin heitä ja kirosin heitä, ja löin muutamia miehiä, ja repelin
hiuksia heidän päästänsä, ja vannotin heitä Jumalan kautta: ei teidän pidä antaman
tyttäriänne heidän pojillensa, eikä ottaman heidän tyttäriänsä teidän pojillenne
eli itse teillenne.
26. Eikö Salomo Israelin kuningas niiden kanssa syntiä tehnyt? Ja ei kuitenkaan
ollut yhtään kuningasta hänen vertaistansa monen pakanan seassa, ja hän oli
rakas Jumalallensa, ja Jumala pani hänen koko Israelin kuninkaaksi; kuitenkin
saattivat muukalaiset hänenkin syntiä tekemään.
27. Ettekö te sitä ole kuulleet, koska te kaikkea tätä suurta pahuutta teette,
että te rikotte Jumalaamme vastaan, ottaissanne muukalaisia vaimoja?
28. Ja yksi Jojadan lapsista, Eljasibin ylimmäisen papin poika, oli Sanballatin
Horonilaisen vävy; mutta minä ajoin hänen pois minun tyköäni.
29. Muista heitä minun Jumalani, jotka turmelevat pappiuden, ja pappien ja Leviläisten
liiton!
30. Niin minä puhdistin heidät kaikista muukalaisista, ja asetin pappein ja
Leviläisten vartiat, kunkin palvelukseensa, 31. Ja uhrihalkoja määrätyillä ajoilla,
ja ensimäisiä hedelmiä. Minun Jumalani, muista minua hyvyydellä!