1. Mutta ensimäisenä sabbatin päivänä, sangen varhain, tulivat
he haudalle ja kantoivat hyvänhajuisia yrttejä, jotka he olivat valmistaneet,
ja muutamat heidän kanssansa,
2. Niin he löysivät kiven haudalta vieritetyksi pois,
3. Ja menivät siihen sisälle eikä löytäneet Herran Jesuksen ruumista.
4. Ja tapahtui, kuin he siitä epäilivät, katso, kaksi miestä seisoi heidän tykönänsä
kiiltävissä vaatteissa.
5. Niin he peljästyivät ja löivät kasvonsa maata päin. He sanoivat heille: miksi
te elävää kuolleiden seassa etsitte?
6. Ei hän ole täällä, mutta nousi ylös; muistakaat, kuinka hän teille sanoi,
kuin hän vielä Galileassa oli,
7. Sanoen: Ihmisen Poika pitää annettaman ylön syntisten ihmisten käsiin, ja
ristiinnaulittaman, ja kolmantena päivänä nouseman ylös.
8. Ja he muistivat hänen sanansa,
9. Ja palasivat jälleen haudalta ja ilmoittivat kaikki nämät yhdelletoistakymmenelle
ja kaikille muille.
10. Ja ne olivat Maria Magdalena ja Johanna ja Maria, Jakobin äiti,ja muita
heidän kanssansa, jotka näitä apostoleille ilmoittivat.
11. Ja heidän puheensa näkyi heille houraukseksi, eikä he uskoneet heitä.
12. Mutta Pietari nousi ja juoksi haudalle, ja kuin hän kurkisti sisälle, näki
hän ainoasti liinavaatteet pantuna, ja meni pois ihmetellen itsellänsä sitä,
mikä tapahtunut oli.
13. Ja katso, kaksi heistä meni sinä päivänä yhteen kylään, joka oli Jerusalemista
kuudenkymmenen vakomitan päässä, Emaus nimeltä,
14. Ja puhuivat keskenänsä kaikista niistä, mitkä tapahtunut oli.
15. Ja tapahtui heidän puhuissansa ja tutkistellessansa keskenänsä, että Jesus
itse heitä lähestyi ja matkusti heidän kanssansa.
16. Mutta heidän silmänsä pidettiin, ettei he häntä tunteneet.
17. Niin hän sanoi heille: mitkä puheet ne ovat, joita te pidätte keskenänne
käydessänne, ja olette murheelliset?
18. Niin vastasi yksi, Kleopas nimeltä, ja sanoi hänelle: oletkos ainoa muukalainen
Jerusalemissa, joka et tiedä, mitä siellä näinä päivinä tapahtui?
19. Ja hän sanoi heille: mitä? He sanoivat hänelle: Jesuksesta Natsarealaisesta,
joka oli väkevä propheta töissä ja sanoissa, Jumalan ja kaiken kansan edessä.
20. Kuinka meidän ylimmäiset papit ja päämiehet antoivat ylön hänen kuoleman
kadotukseen, ja ristiinnaulitsivat hänen.
21. Mutta me luulimme hänen siksi, joka Israelin piti lunastaman. Ja paitsi
kaikkia näitä on jo kolmas päivä tänäpänä, kuin nämät tapahtuivat.
22. Mutta myös muutamat vaimot meistä ovat meitä peljättäneet, jotka varhain
aamulla tulivat haudalle,
23. Ja kuin ei löytäneet hänen ruumistansa, tulivat he ja sanoivat, että he
enkeleinkin näyn nähneet olivat, jotka sanoivat hänen elävän.
24. Ja muutamat niistä, jotka meidän kanssamme olivat, menivät haudalle ja löysivät
niinkuin vaimot olivat sanoneet; mutta ei he häntä nähneet.
25. Ja hän sanoi heille: oi te tomppelit ja hitaan sydämestä uskomaan niitä
kaikkia, mitä prophetat puhuneet ovat!
26. Eikö Kristuksen pitänyt näitä kärsimän ja kunniaansa käymän sisälle?
27. Ja hän rupesi Moseksesta ja kaikista prophetaista, ja selitti heille kirjoitukset,
jotka hänestä olivat.
28. Ja he lähestyivät kylää, johonka he menivät, ja hän teetteli itsensä edemmä
käymään.
29. Ja he vaativat häntä, sanoen: ole meidän kanssamme, sillä ehtoo joutuu ja
päivä on laskenut; ja hän meni olemaan heidän kanssansa.
30. Ja tapahtui, kuin hän atrioitsi heidän kanssansa, otti hän leivän, kiitti,
mursi ja antoi heille.
31. Niin heidän silmänsä aukenivat ja he tunsivat hänen. Ja hän katosi heidän
edestänsä.
32. Ja he sanoivat keskenänsä: eikö meidän sydämemme meissä palanut, kuin hän
tiellä meitä puhutteli ja selitti meille kirjoitukset?
33. Ja he nousivat sillä hetkellä ja palasivat Jerusalemiin, ja löysivät ne
yksitoistakymmentä koossa ja ne, jotka niiden kanssa olivat,
34. Jotka sanoivat: Herra on totisesti noussut ylös ja ilmaantui Simonille.
35. Ja he juttelivat heille, mitä tiellä tapahtunut oli, ja kuinka hän heiltä
oli tuttu leivän murtamisessa.
36. Mutta kuin he näitä puhuivat, seisoi itse Jesus heidän keskellänsä ja sanoi
heille: rauha olkoon teille!
37. Niin he hämmästyivät ja peljästyivät, ja luulivat näkevänsä hengen.
38. Ja hän sanoi heille: mitä te pelkäätte? ja miksi senkaltaiset ajatukset
tulevat sydämeenne?
39. Katsokaat käsiäni ja jalkojani, että minä itse olen: ruvetkaat minuun ja
katsokaat; sillä ei hengellä ole lihaa eikä luita, niinkuin näette minulla olevan.
40. Ja kuin hän nämät sanonut oli, osoitti hän heille kätensä ja jalkansa.
41. Mutta koska ei he vielä uskoneet ilon tähden, vaan ihmettelivät, sanoi hän
heille: onko teillä tässä mitään syötävää?
42. Niin he panivat hänen eteensä kappaleen paistettua kalaa ja vähän kimalaisen
hunajaa.
43. Ja hän otti sen ja söi heidän nähtensä.
44. Niin hän sanoi heille: nämät ovat ne sanat, jotka minä puhuin teille, kuin
minä vielä tiedän kanssanne olin; sillä kaikki pitää täytettämän, mitä kirjoitettu
on Moseksen laissa ja prophetaissa ja psalmeissa minusta.
45. Silloin hän avasi heidän ymmärryksensä, kirjoituksia ymmärtämään,
46. Ja sanoi heille: niin on kirjoitettu, ja niin tuli Kristuksen kärsiä ja
nousta kuolleista kolmantena päivänä,
47. Ja saarnattaman hänen nimeensä parannusta ja syntein anteeksi antamusta
kaikissa kansoissa, ruveten Jerusalemista.
48. Mutta te olette näiden todistajat.
49. Ja katso, minä lähetän minun Isäni lupauksen teidän päällenne. Mutta te
olkaat Jerusalemissa siihenasti kuin te puetetaan voimalla korkeudesta.
50. Niin hän vei heidät ulos hamaan Betaniaan, ja nosti kätensä ja siunasi heitä.
51. Ja tapahtui, kuin hän heitä siunannut oli, erkani hän heistä ja meni ylös
taivaasen.
52. Mutta kuin he häntä kumartaneet ja rukoilleet olivat, palasivat he Jerusalemiin
suurella ilolla,
53. Ja olivat aina templissä, kiittivät ja kunnioittivat Jumalaa. Amen!