1. Niin vastasi Eliphas Temanilainen ja sanoi:
2. Pitääkö taitavan niin tuuleen puhuman, ja täyttämän vatsansa tuulella?
3. Sinä nuhtelet kelvottomilla sanoilla ja puheilla, joista ei ole hyödytystä.
4. Sinä olet hyljännyt pelvon, ja puhut ylönkatseella Jumalan edessä.
5. Sillä sinun pahuutes opettaa niin sinun suus; ja sinä olet valinnut viekasten
kielen.
6. Sinun suus pitää tuomitseman sinun, ja en minä: sinun huules pitää todistaman
sinua vastaan:
7. Oletkos ensimäinen ihminen, joka syntynyt on? eli ennen (kaikkia) vuoria
luotu?
8. Oletko sinä kuullut Jumalan salaisen neuvon? ja onko taito halvempi sinua?
9. Mitä sinä tiedät, jota emme tiedä; mitäs ymmärrät, joka ei ole meidän tykönämme?
10. Harmaapäät ja vanhat ovat meidän tykönämme, jotka ennen ovat eläneet kuin
sinun isäs.
11. Pitäiskö Jumalan lohdutukset oleman halvat sinulle? Eli onko jotakin salaista
tykönäs?
12. Mitä sinun sydämes aikoi? ja mitäs vilkutat silmiäs?
13. Kuinka sinä asetat mieles Jumalaa vastaan? että sinä senkaltaiset sanat
suustas päästät.
14. Mikä on ihminen, että hän olis puhdas? ja että hän olis hurskas, joka vaimosta
syntynyt on?
15. Katso, hänen pyhäinsä seassa ei ole yhtään nuhteetointa; ja taivaat ei ole
puhtaat hänen edessänsä.
16. Kuinka paljon enemmin ihminen on kauhia ja ilkiä, joka juo vääryyttä niinkuin
vettä?
17. Minä osoitan sinulle sen, kuule minua: minä luettelen sinulle, mitä minä
nähnyt olen:
18. Mitä taitavat sanoneet ovat, jota ei yksikään heidän isistänsä ole salannut.
19. Joille ainoille maa annettu on, niin ettei yksikään outo saanut käydä heidän
keskellänsä.
20. Jumalatoin vapisee kaiken elinaikansa, ja tyrannin vuosiluku on peitetty.
21. Pelvon ääni on hänen korvissansa, että rauhassakin pitää hävittäjä tuleman
hänen päällensä.
22. Ei hän usko palajavansa pimeydestä, ja varoo aina miekkaa.
23. Kuin hän lähtee sinne ja tänne elatuksensa jälkeen, niin hän luulee aina
pimeyden päivän käsissänsä olevan.
24. Ahdistus ja hätä peljättävät häntä, ja yllyttävät hänen, niinkuin kuningas
valmis sotaan.
25. Sillä hän on ojentanut kätensä Jumalaa vastaan, ja vahvistanut itsensä Kaikkivaltiasta
vastaan.
26. Hän juoksee päätäpäin häntä vastaan, ja seisoo ynseästi häntä vastaan.
27. Hän on peittänyt kasvonsa lihavuudellansa, ja lihoittanut ja paisuttanut
itsensä.
28. Mutta hänen pitää asuman hävitetyssä kaupungissa ja asumattomissa huoneissa,
jotka roukkioksi riutumallansa ovat.
29. Ei hänen pidä rikastuman, eikä hänen tavaransa pysymän, eikä hänen onnensa
pidä leviämän maassa.
30. Ei hänen pidä pääsemän pimeydestä: tulen liekki kuivaa hänen oksansa, ja
hänen suunsa hengellä katoo.
31. Ei hän taida uskaltaa turhuuteen, että hän on petetty; sillä turhuus on
hänen palkkansa.
32. Hän loppuu ennen aikaansa, ja hänen oksansa ei pidä vihoittaman.
33. Hän poimitaan niinkuin kypsymätöin marja viinapuusta, ja niinkuin öljypuu
varistaa kukoistuksensa.
34. Sillä ulkokullattuin kokous pitää oleman yksinäinen, ja tulen pitää polttaman
lahjain ottajan huoneen,
35. Hän siittää onnettomuuden, ja synnyttää vaivaisuuden; ja heidän vatsansa
valmistaa petoksen.